|
HENTTOSEN SUKUSEURA LISÄTIETOJA DNA-TUTKIMUKSISTA Suomalaisten esivanhemmat Me suomalaiset olemme uskoneet olevamme homogeenista kansaa, toisin sanoen melko samanlaisia keskenämme. Jos kuitenkin tutkitaan suomalaisten isän-isän-isän- ja samoin äidin-äidin-äidin- jne geenien alkuperää vuosituhansien takaa, suuria eroja löytyy. Geenitutkimus on muuttanut käsityksiä suomalaisten alkuperästä.
Eliöiden, myös ihmisen, soluissa on rihmamaisia kromosomeja. Niiden sisältämiin DNA-molekyyleihin on "koodattu"
solun proteiinien valmistusohjeet, joita tarvitaan solun jakautuessa. Ohjeiden koodit muodostuvat nukleotidien
(emäs-sokeri-fosforihappojen) järjestyksestä. Käytännössä ne sisältävät
tietoa kyseisestä yksilöstä. Geenit ovat DNA:n osia.
Miehillä on Y-kromosomi, naisilla ei. Mies perii Y-kromosomin isältään, joka on perinyt sen isältään jne.
Tässä periytymisketjussa tapahtuu silloin tällöin säteilyn tai joidenkin kemikaalien vaikutuksesta mutaatioita, toisin sanoen
geneettinen informaatio ei kopioidu samanlaisena seuraavalle sukupolvelle. Y-kromosomissa vuosituhansia sitten
tapahtuneiden tietynlaisten mutaatioiden perusteella miehet voidaan ryhmitellä haploryhmiin eli geneettisiin "klaaneihin".
Myös esiäidit voidaan jakaa haploryhmiin. Heillä ryhmittely perustuu mitokondriaalisen
DNA:n (mtDNA) tiettyihin markkereihin. Sekä miehet että naiset perivät äidiltään mtDNA:n, ja sen avulla
pystytään selvittämään henkilön äidin-äidin-äidin jne -ketjun geenien maantieteellinen reitti.
Suomalaisten haploryhmät ovat aivan samoja kuin muiden eurooppalaisten. Euroopan eri alueilla - ja Suomenkin sisällä -
suuria eroja on siinä, miten yleisiä eri ryhmät ovat.
Haploryhmille on keksitty kirjaimista ja numeroista koostuvia koodeja sekä etunimiä.
Nyky-Suomen miehistä noin 60 % kuuluu haploryhmään N3, jonka mutaatio syntyi Siperiassa yli kymmenen tuhatta
vuotta sitten. Ryhmä on ristitty "Niilon pojiksi", ja heitä
voisi kutsua myös "mammutinmetsästäjien jälkeläisiksi". Itä- ja Länsi-Suomen miesten haploryhmien jakaumat
poikkeavat täysin toisistaan. N3-ryhmä on huomattavasti yleisempi Itä-Suomessa. Merkittävä osa Suomen
miehistä, n. 30 % on haploryhmää I, "Ivarin poikia", jonka eri alaryhmät ovat tulleet Skandinaviasta, Saksasta ja Balkanilta.
Heitä löytyy myös Kannakselta ja muualta Itä-Suomesta kotoisin olevien joukosta.
Nyky-Suomen naisten yleisin haploryhmä
H, "Helenan tyttäret", on länsieurooppalainen haploryhmä. Kaikkiaan noin puolet suomalaisnaisista kuuluu läntisiin haploryhmiin,
pelkästään H-ryhmään kuuluu yli 40 %. Toiseksi yleisin nyky-Suomen naisten haploryhmä on U, "Ursulan klaani", joka on
yleinen myös mm saamelaisilla, eräillä Siperian suomensukuisilla kansoilla ja tataareilla. Se lienee kuitenkin syntynyt Euroopassa.
Naiset ovat Euroopassa niin sekoittuneet, ettei esiäitien haploryhmien maantieteellistä alkuperää ole pystytty selvittämään niin hyvin
kuin miesten. Miehet ovat ilmeisesti pysyneet enemmän paikoillaan, ja vaimot ovat muuttaneet miestensä kotiin.
Mitä DNA-tutkimus kertoo?
Sukututkimuksen apuna käytetyissä DNA-testeissä selvitetään haploryhmä tai haploryhmän
alaryhmä, haplotyyppi, jotka analysoidaan Y-kromosomista tai mtDNA:sta.
Näitä testejä ei kannata käyttää isyystutkimuksessa.Tuloksena saatu Y-haplotyyppi kertoo joko että poikalapsi ei voi
olla kyseisen miehen lapsi tai sitten saattaisi olla, mutta tieto ei ole varma. Tyttölapsen tapauksessa ei näillä testeillä saada
minkäänlaista vastausta, koska tytöillä ei ole Y-kromosomia ja mtDNA ei periydy isältä lapsille.
On huomattava, että nimenomaan Y-kromosomin ja mtDNA:n geenit eivät juurikaan vaikuta
ihmisen ominaisuuksiin. Ulkonäkö (esim silmien väri), lahjakkuus (esim musikaalisuus), alttius perinnöllisiin
sairauksiin ym eivät näy Y-kromosomissa eivätkä mitokondriaalisessa DNA:ssa, vaan autosomisissa
kromosomeissa, jotka tulevat sekä isältä että äidiltä.
Jos haluaa saada selville mahdolliset taipumuksensa johonkin perinnölliseen sairauteen,
Y-kromosomin ja mtDNA:n tutkimuksella se ei selviä.
Autosomisia kromosomeja ei normaalisti testata sukututkimukseen otetuista
DNA-näytteistä, koska kyseessä on sekava ja hyvin vaikeasti tulkittava alue. Sen sijaan poliisit pystyvät autosomisia
kromosomeja vertailemalla selvittämään rikoksia.
Autosomisista kromosomeista ei
saada selville esim henkilön äidin isän haploryhmää, vaan tämä on selvitettävä pyytämällä äidin
isältä tai äidin isän mieslinjaiselta jälkeläiseltä DNA-näyte.
Pelko, että haploryhmästä kävisi ilmi jotain henkilökohtaista, on turha.
Esimerkiksi Suomen miesten yleisin haploryhmä N3 on yleinen myös samojedeilla. Kyllä todella, samojedeilla.
Euroopan yleisin naisten haploryhmä H on myös Suomen naisten yleisin haploryhmä. Haploryhmä ei
ole sen kummempaa kuin eräänlainen nimilappu. Nimilapulla on kuitenkin oma merkityksensä ja mielenkiintonsa
sukututkimuksessa.
Suomi DNA -projekti
Suomi DNA -projekti kerää DNA-tietoja henkilöistä, jotka asuvat Suomessa, ovat muuttaneet Suomesta
tai voivat jäljittää suoran isä-ketjun tai suoran äiti-ketjun esivanhemmistaan Suomeen. Tuloksia on nähtävillä
internetissä sivustolla http://www.fidna.info.
Siellä on mm Suomen karttoja, joihin on haploryhmittäin merkitty projektiin osallistuneiden henkilöiden esivanhempien
nimiä ja syntymäpaikkoja. Kartoissa on jo noin tuhat henkilöä.
Kyseessä on National Geographic-aikakauslehden ja sen käyttämän laboratorion Family Tree DNA:n
yhteishankkeen suomalainen osuus, ks
http://www.nationalgeographic.com/genographic.
Kuka tahansa voi osallistua projektiin. Se tapahtuu tilaamalla
http://www.fidna.info -sivujen
kautta näytteenottopaketin, joka maksaa vajaasta sadasta eurosta lähtien, riippuen siitä, kuinka laajan tutkimuksen haluaa teettää.
DNA-näyte rapsutetaan huolellisesti poskien sisäpuolelta ja lähetetään USA:an,
jossa se käsitellään nimettömänä. Sieltä ei lähetetä tuloksia kenellekään; ne ovat vain internetissä ja ne näkee
syöttämällä paketin mukana tulleen tunnuskoodin. Tuloksena saa tietää geneettisen haploryhmänsä koodin
eli "klaaninsa" sekä summittaisen maantieteellisen reitin, mitä kautta omat geenit ovat todennäköisesti tulleet
kymmenien tuhansien vuosien kuluessa Itä-Afrikasta. Sieltä me nimittäin kaikki olemme, "Aatamin ja Eevan"
jälkeläisiä tai oikeastaan "Aatamien ja Eevojen" jälkeläisiä; heitä nimittäin oli pieni heimo, ja kaikilla sama haplotyyppi.
Jos haluaa, voi antaa nimensä ja sähköpostiosoitteensa amerikkalaiseen tietokantaan, jolloin saa vastineeksi
tietokannassa olevien lähimpien geneettisten sukulaistensa sähköpostiosoitteet. Etäisempiä geneettisiä sukulaisia
voi löytyä eri maista ja mantereilta satoja, sillä sukulaisuus tässä mielessä ulottuu jopa tuhannen
vuoden taakse. Läheisempiä geneettisiä sukulaisia löytyy vähemmän, mutta heitäkin voi löytyä yllättävistä maista.
Jos haluaa, voi antaa luvan julkaista sivustolla
http://www.fidna.info
vanhimman tietämänsä isän-isän-isän jne (tai äidin-äidin-äidin jne) nimen, syntymäpaikan ja –ajan sekä kuolinajan
ja –paikan. Sivuilta voi helposti hakea myös esi-isänsä (tai esiäitinsä) lähimmät geneettiset Suomesta kotoisin
olleet sukulaiset. Oma nimi ei tule näkyviin internetiin, ja esivanhempansa tiedot voi itse poistaa sieltä (eri
asia, jääkö niitä silti jonnekin talteen).
SMGF:n tutkimukset
Muutkin tahot tekevät DNA-analyysejä sukututkimuksen avuksi. Esim Sorenson Molecular Genealogy Foundation (SMGF)
http://www.smgf.org
tekee DNA-tutkimuksen ilmaiseksi, mutta vastaavasti asiakkaan täytyy antaa internetiin julkaistaviksi sekä sukunimensä että
vähintään neljän esivanhempien polven henkilö- ym tiedot. Näitä tietoja pääsee kuka tahansa katsomaan,
ei kuitenkaan v.1900 jälkeen syntyneiden tietoja. Myös tämän laboratorion avulla voi saada selville esim eri
sukuhaarojen yhteyksiä toisiinsa vuosisatojen takaa.
Myös SMGF:n sivuilla on jo paljon suomalaisia.
SMGF ei anna DNA-analyysin tuloksena selvää haploryhmää eli "klaanin" koodia, ei liioin sitä, mitä
kautta geenit ovat tulleet Afrikasta.
Koska National Geographicin projektin ja SMGF:n tulokset ovat eri muodossa, maallikko ei osaa
vertailla niitä.
Vaarat?
Voivatko tulokset joutua muualle? Jos joutuvat, mitä vaaraa siitä olisi? Pelkkä haploryhmä ei ole
arkaluontoinen asia; sitä voisi verrata vaikka veriryhmään - tosin veriryhmä
voi olla ihmiselle elintärkeä tieto.
DNA:ta testaavissa projekteissa luvataan, että näytteistä ei tutkita muuta kuin mihin näytteenantaja
antaa luvan. Voimmeko olla siitä varmoja? Näytteethän sisältävät henkilön koko kromosomikirjon.
Tai voivatko näytteet joutua laboratoriosta jonnekin muualle ? Eivät joudu, vakuuttavat DNA-testejä
tekevät firmat.
Kirjallisuutta:
Kalevi Wiik, Mistä suomalaiset ovat tulleet. Pilot-kustannus, 2007.
http://www.nationalgeographic.com/genographic | ||||||