Suvun historiaa

Suvun vanhin tunnettu jäsen on Paikjärvellä asunut talollinen Simo Jaatinen, jonka vaimo oli Anna Schüttä. Heidän pojanpojanpoikansa Juhana (1797-1865) muutti Paikjärveltä asumaan Kukkalammille, Pajasyrjän taloon nro 3. Ja siitä sitten meidän sukumme tarina varsinaisesti alkaa...

Juhanan pojanpoika Sippo (1869-1927) ja Anna Jaatinen (os.Natri, 1877-1941) saivat 10 lasta, joista kaksi kuoli pienenä. Aikuisikään elivät Juho, Hilda, Simo, Helmi, Aarne, Eino, Mirjam ja Tauno. He viljelivät maata karjalaisena suurperheenä, Sipon kuoltua perheen johdon otti vanhin poika Juho yhdessä vanhaemäntä Annan kanssa.

Jaatisen talon asukkaita 1938

Jaatisen talon asukkaita v.1938

Tilaa kasvatettiin tarkoituksella, jotta kaikille veljeksille saataisiin aikanaan omat tilat. Rakennuksia oli jo kolmella eri tilalla Pajasyrjässä, Kukkalammilla ja Kohosuolla. Unelmat maanviljelystä Karjalassa kuitenkin kaatuivat talvisodan alkaessa.

Ennen sotaa perheeseen kuului parisenkymmentä jäsentä, ja evakkoon lähdettiin Tornioon. Rintamalle joutui neljä miestä ja uhrinkin isänmaa vaati vanhimman veljen pojan Matin kaatuessa v.1941 Prääsässä. Matti haudattiin Jaakkiman sankarihautausmaalle. Vanhaemäntä Anna kuoli evakossa Torniossa. Pian sen jälkeen päästiin muuttamaan takaisin Kukkalammille, joten Annakin tuotiin haudattavaksi Jaakkiman hautausmaahan. Normaalia elämää ei kuitenkaan päästy elämään pitkään, kun uusi evakkomatka alkoi vuonna 1944.

Perhe päätyi asumaan Karijoelle, Hannukselan talon pihatupaan, jossa oli tupa ja kaksi kamaria. Kolmen veljen perheet muuttivat hieman myöhemmin Kauhajoelle, josta ostettiin maatila. Lapualta saatiin maanhankintatila, jolle muuttivat Jussi ja Tauno perheineen. Lapualle jäivät sittemmin pysyvästi asumaan omille tiloilleen Jussi, Hilda ja Aarne. Simon perhe jatkoi asumista Kauhajoella, Helmi muutti Jepualle ja Eino osti maatilan Orivedeltä. Tauno hankki tilan Petäjävedeltä ja Mirja asuu Tohmajärvellä. Kaikki sisarukset jatkoivat isänsä ammattia eli olivat maanviljelijöitä.

Vakinaisten asuinpaikkojen löytymisen myötä hajaantui myös tämä karjalainen suurperhe, mutta sisarukset pitivät tiivistä yhteyttä toisiinsa sukujuhlien ja kyläilyjen muodossa. Nyt on sitten sukuseuran vuoro ylläpitää tätä yhteyttä.