Hän otti lähtökohdakseen isoäitinsä Helmi Kovasen syntymävuoden 1889, jolloin naisten keskimääräinen elinikä oli 42 vuotta ja miesten 46 vuotta. Terveydenhuollon ja lääketieteen kehityksen myötä on keski-iässä tapahtunut valtava nousu tähän päivään mennessä; naisten kohdalla peräti 40 vuotta. Tänään naisten keskimääräinen elinikä on 82 vuotta ja miesten 75 vuotta. Vakavimpia kuolinsyitä Huttusen tilastoinnin mukaan ovat olleet tupakointi ja lapsuusvuosien heikon ravinnon vaihtuminen yltäkylläiseen ravintoon, sekä keuhkotauti, joka levisi liian ahtaitten asunto-olojen takia. Sota-aikana kaikille sotilaille jaetut annostupakat olivat Huttusen mukaan suurin syy miesten altistumiseen keuhkosyöpään.
Mikkeli-seuran puheenjohtaja, tutkija Hillevi Vesterinen selvitteli Visulahden, taikka alkuperäiseltä nimeltään Vesulahden historiaa, aina 1400-luvulta saakka. Suurten kartanoitten ohella paikkakunnalla tiedetään talonpoikien joukossa olleen muutama Kovasen suvun edustaja jo varsin varhaisessa vaiheessa, mutta sukunimen saannin alkuperää ei vielä ole löytynyt. Kirjallista todistusaineistoa vanhemmilta ajoilta on kovin vähän, kirkonkirjat alkavat vasta 1700-luvulta ja nekin monesti melkoisen vaillinaisina.
Myös Arto Varonen valitteli, ettei kirkonkirjoja vanhempia kirjallisia todistusaineksia löydy tutkijan avuksi. On maakirjoja ja tuomiokirjoja, mutta niistä ei juuri ole löytynyt tietoja Kovasista. Lienevätkö olleet luonteeltaan niin sopuisia, etteivät ole joutuneet käräjätupaa; ei ole suvussa hevosvarkaita, eikä tappelupukareita.
Kuitenkin Arto Varosen arkistotiedoista selviää, että Mikkelin seuduilla on useampia sukuhaaroja, joiden yhteinen esi-isä on vielä löytymättä. Vanhin tieto siltä suunnalta löytyy Harjumaan Kovasista, 1600-luvun lopulta, mutta Kovalan, Salmenkylän ja Kirkonkylän Kovasten tiedot ulottuvat myös aika pitkälle, 1700-luvun alkupuolille saakka. Saatiin tietää, että ainakin Kovalan vanhoja rakennuksia on vielä nähtävillä ja kokoukset jälkeen muutamat kiinnostuneet tekivät autoretken niitä katsomaan Kävi myös ilmi, että paikallistakin sukututkimusta on Mikkelin seudulla tehty, jopa useammallakin taholla, ja nyt niitä voidaan vertailla ja yhdistääkin. Nykyinen nuorempi sukupolvi kaikista sukuhaaroista on suurimmaksi osaksi hajonnut ja levinnyt ympäri Suomea, suuri osa pääkaupunkiseudulle, mutta kaikki tuntuvat tietävän juuriensa johtavan Mikkeliin.
Ohjelman kevyemmässä osassa nähtiin paikallisen jonglöörin Harri Varpasen pallo- ja keilatemppuja, tasokasta näppäryyttä, jota rajoitti sisätilojen katon mataluus.
Pakinan nimikkeellä kuultiin vielä 'Savolaesäetin kirje poejjallee', jonka lopussa äeti selitti, että 'Minun pit laettoo vähä rahhoo mukkaan mutta kirjekuor olj jo kiinni'.
Henkilövalinnatkin sujuivat leppoisasti ilman äänestyksiä ja vain kaksi hallituksen jäsentä vaihtui. Varapuheenjohtaja vesantolainen Veli Kovanen halusi etäjäsenenä jättäytyä pois ja esitti tilalleen helsinkiläistynyttä Viljo Kovasta, joka kuitenkin edustaisi mikkeliläisiä sukuhaaroja. Rahastonhoitajana toiminut Raija Varis myös halusi jäädä pois ja hänen tilalleen valittiin Marjatta Erharuyi (os. Kovanen) Espoosta. Kokouksen päätteeksi hallitus asettui valokuvattavaksi ja heti sen jälkeen hallitus piti järjestäytymiskokouksensa, jossa Marjatta Erharuyi valittiin rahastonhoitajaksi ja Raimo Kovanen seuran sihteeriksi edelleen.
Näyttää siltä, että toimikausi 2004-2006 jatkunee hyvissä merkeissä, tutkimukset suuntautuvat yhä enemmän Mikkelin seuduille, joista toivomme löytävämme yhdistäviä lenkkejä tiedossamme oleville sukuhaaroille.
Tapani Kovanen