Tarinoita Mäntän talon vaiheista

Mäntän talo mainitaan jo vuonna 1572, jolloin sen isäntänä oli Tuomas Niilonpoika Mäntsä. Itse Niilosta tiedetään, että hän oli kotoisin luultavasti Sääksmäeltä ja tullut kalastelemaan Mäntänkosken rannoille 1500-luvulla.

Mäntän talo, joksi sen nimi muuttui Mäntsä-muodosta oli varakas ja sen rakennukset olivat ehkä tavallista komeammat, koska se oli toiminut postitalona ja kestikievarina. 1700-luvun lopulla Mäntän talo käytti jo koskivoimaa myllyjen pyörittämiseen. Vuonna 1823 Juho Mänttä sai senaatilta luvan perustaa sahan Mäntänkosken rannalle, joten häntä voidaan täten pitää seudun puunjalostuksen uranuurtajana.
Talo oli tunnettu paitsi vauraudestaan myös komeista ja kookkaista miehistään, joita avioliittojen ja talokauppojen myötä siirtyi naapuripitäjiin isänniksi. Poikkeuksellisen suurilukuinen veljessarja tavataan Mäntässä 1700-luvun alussa. Silloisella isännällä Juho Markunpojalla (1652-1736) ja hänen ensimmäisellä vaimollaan Kaisa Olavintyttärellä (k.1722) oli yksitoista poikaa. Lukumäärän aiheuttama paine etsittäessä aviopuolisoa ja isännän paikkaa purkautui suureksi osaksi Kuoreveden suuntaan (sukuhaarat).