Kaskimailta kansaksi - Kainuun Moilaset

Mikko Moilanen: Sukukirjan esittely

Tässä teoksessa esiteltävää sukuaineistoa aloin kerätä vuodesta 1984 alkaen. Aluksi tutkimusharrastus rajoittui omiin esivanhempiin, mutta pian huomasin olevani kiinnostunut suvusta laajemminkin - ruokahalu kasvoi syödessä. Selaillessani vanhoja kirkonkirjoja havaitsin pian, että Moilasen suku on vaikuttanut Kainuussa vahvana jo 1700-luvulla. Heräsi kysymys, miten eri sukuhaarat liittyvät toisiinsa. Vuonna 1987 ryhdyin selvittämään kaikkien niiden Moilas-haarojen vaiheita, jotka 1600-1800-luvuilla olivat eläneet Kainuussa. Sukuseuran rohkaisemana uskalsin lopulta asettaa tavoitteeksi tutkimustulosten julkaisemisen kirjallisessa muodossa. Vuoden 1993 lopussa aineistoa tuon tavoitteen saavuttamiseksi katsottiin olevan riittävästi.

Sukukirja painottuu vahvasti henkilöhistoriaan. Runkona ovat perhetaulut, joiden avulla lukija voi seurata ihmisten elämänvaiheita nykyajasta menneisyyteen tai päinvastoin. Perhetauluissa kerrotaan henkilöiden asuinpaikka, syntymä-, vihkimis- ja kuolinajat, ammatit yms. Oman sukuhaaran löytämistä helpottaa kirjan liitteenä oleva aakkosellinen henkilöhakemisto.

Kirjan toinen osa koostuu asiakirja- ja perimätietoon perustuvista tarinoista ja tapahtumien kuvauksista. Niissä tuodaan esiin yksityiskohtaisempaa tietoa henkilöiden elämänkaarista ja kohtaloista sekä entisajan elämänmenosta yleensä: pienoiselämäkertoja, merkittäviä tai harvinaisia tapauksia, asioiden historiallia taustoja, työtapojen kuvausta jne. Kuvausten toivotaan voivan välittää lukijalle myös häivähdyksen siitä, mitä esi-isämme ja esi-äitimme ajattelivat, miten he suhtautuivat luontoon ja kanssaihmisiinsä. Kirjassa kuvataan sitä ankaraa työtä, raadantaa ja ponnistusta, jota ihmisten elämä on menneinä vuosisatoina ollut ja jonka kautta Kainuunkin maakunta on rakentunut nykyisyyttä kohti. Kirjaa lukiessa nähdään, kuinka luonto oli samalla kertaa ihmisen ystävä ja vihollinen. Luonto antoi leivän ja särpimen, mutta saattoi katovuosina tuoda myös vitsauksen ja nälän.

Kainuun eri seurakuntien arkistot ovat olleet tutkimuksen merkittävin tietolähde. Kirkonkirjoista löytyvät aikamerkinnät ihmisen maallisen vaelluksen rajapyykeistä kehdosta hautaan. Rippikirjan lehdiltä on luettavissa myös erityismainintoja, vaikkapa poikkeuksellisen hyvä tai huono lukutaito, sairaudet, ripitykset, kärsityt tuomiot ym. Kirkonkirjoista saadaan ihmisille elämänkerran kehykset, mutta sisältöä voi löytää muualtakin.

Muina tietolähteinä on käytetty mm. kauppakirjoja ja testamentteja, perukirjoja, kauppahuoneiden arkistoja ja käräjäpöytäkirjoja. Asiakirjatietoa yksittäisestä ihmisestä on tallella yleensä niukalti. Valtiovallan kanssa jouduttiin ennenkin tekemisiin tavalla tai toisella, ja virallisista asioista syntyi aina virallinen dokumentti - jos ei muuta niin nimi veroluetteloon. Joskus tietoja löytyy huomattavan paljon. Joku isäntä saattoi olla kova käräjöimään, toinen taas oli lavean tien kulkija ja joutui tavanomaista useammin tuomarin eteen. Aikakirjojen tiedonmurujen pohjalta luotu esi-isän henkilökuva jää kuitenkin parhaimmillaankin vajaaksi ja hänen ajatusmaailmansa näyttäytyy tutkijalle vain välähdyksittäin. Jonkinlainen mielikuva - enemmän tai vähemmän todellinen - hänestä on kuitenkin luotavissa, kunhan vain pitäytyy asiatiedoissa. Mielikuvitusta ei saa päästää valloilleen, niin herkästi kuin se lentoon onkin aina pyrkimässä.

Mitä kauemmas menneisyyteen mennään, sitä niukemmiksi käyvät tietolähteet. 1700-luvun ihmiset on vielä verraten helppo järjestää "ruotuun", koska kirkonkirjat olivat tuolloin jo käytössä. 1600-luvulla voi kirkonkirjojen puutetta osittain paikata henkikirjojen, käräjäkirjojen ja erilaisten veroluetteloiden avulla, joita kaikkia on pyritty hyödyntämään myös tässä selvityksessä. Mutta 1600-luvulla eläneiden sukulaisuussuhteiden päättelyyn on suhtauduttava suurella varauksella. 1500-luvulle on sitten jo huomattavan vaikeaa sukeltaa, ainakin mikäli kyseessä on talonpoikaissuku. Perheyhteyksien hahmottaminen tuolta ajalta onnistuu vain poikkeustapauksissa.

Tähän kirjaan on saatu myös perimätietoa ja sukutarinoita. On ollut kiintoisaa havaita, kuinka pitkälle perimätieto joskus ulottuu. Monesti on niin, että vanhasta sukutarinasta on löydettävissä "totuuden siemen", vaikka tarinan juoni olisi kovin muuttunutkin ajan saatossa sukupolvelta toiselle siirtyessään. Muutamien tarinoiden todenperäisyys on tässä työssä voitu myöhemmin varmentaa asiakirjojen avulla.

Asiakirjoista saadut henkilötiedot tai tapahtumat ovat luonteeltaan kahdenlaisia: neutraaleja tai negatiivisia. Tavanomaista, normaalia elämää eläneistä ihmisistä on dokumentteja jäänyt vähemmän kuin sellaisista, jotka tavalla tai toisella elivät vastoin normistoa, lakia tai järjestystä. Hyvät teot ja nuhteeton elämä jäävät siis sukututkijan ulottumattomiin. On muistettava, että ihmisillä on ollut myös aurinkoisia päiviä ja onnen tuntemuksia, myös arkielämän keskellä. Tämä on lukijan hyvä pitää mielessä, kun havaitsee esi-isän tien johtaneen syystä tai toisesta tuomiolle käräjäsalissa tai jalkapuuhun kirkonmäellä.

Suvun laajuudesta johtuen on tutkimusta jouduttu rajaamaan. Tämä kirja keskittyy Kainuussa ja sen lähialueilla eläneiden Moilasten vaiheisiin. Hajatietoja on saatu Pohjois-Pohjanmaalta, Pohjois-Savosta ja Lapista. Mukana eivät siis ole kaikki Suomen Moilas-haarat.

Kun ihmiset muuttivat 1700-1800-luvuilla Kainuusta Pohjois-Pohjanmaalle, kävi yleensä niin, että muuttajan sukunimi pian vaihtui sen talon nimeksi, johon hän asettui asumaan. Pohjois-Pohjanmaa kuului läntisen nimenantokäytännön piiriin eikä sukunimi ollut niin kiinteästi periytyvä kuin Itä-Suomessa. Kirjassa esiintyy useita sellaisia sukunimiä, joissa asuinpaikan nimi on korvannut alkuperäisen Moilasen nimen. Oma lukunsa ovat ne harvat tapaukset, joissa henkilö tietoisesti on vaihtanut sukunimensä Moilasesta joksikin muuksi. Moilasen sukuun naiduista naispuolisista henkilöistä käytetään kirjassa heidän omia sukunimiään.

Tavoitteena on esitellä tutkimusalueella asuneet Moilaset 1600-luvun alusta 1800-luvun loppupuolelle. Joitakin sukuhaaroja on voitu tuoda nykyaikaan saakka. Monen haaran kohdalla tutkimus on valitettavasti pysähtynyt 1800-luvulle. Toivon mukaan mahdollisimman moni lukijoista kuitenkin onnistuu löytämään ukkinsa tai ukkinsa isän ja voi näin seurata omien esi-isiensä tarinaa ajassa taaksepäin.

Tutkimusalueen ulkopuolelle 1700-1800-luvuilla muuttaneiden myöhempiä vaiheita ei yleensä ole selvitetty. Sukututkimuksena työ edustaa "vanhakantaista" tapaa, jossa polveutumista seurataan vain miesten eli nimenkantajien puolelta. Perheiden tyttärien avioitumisista on tosin mainintoja, mutta heidän jälkeläisiään ei ole tarkemmin tutkittu.

Kirjan sisältö - aihepiirien valinta, painotukset - heijastaa tekijänsä mieltymyksiä ja käsityksiä menneestä elämästä. Tieteentekijän tai ammattihistorioitsijan tekemänä työstä olisi tullut toisenlainen: arkistolähteiden käyttö olisi kattavampaa, vanhojen asiakirjojen tulkinta täsmällisempää jne. Painovirheiltä ja lipsahduksilta etenkin päivämäärien kohdalla ei varmaan ole voitu täysin välttyä. Suuremmat kömmähdykset, kuten väärät sukujohdot, toivottavasti kuitenkin puuttuvat.

Sukututkimusmateriaalia olen saanut käyttööni useilta sukuseuran jäseniltä ja sukuun kuuluvilta henkilöiltä. Kiitän heitä kaikkia saamastani avusta. Suvun jäsenien minulle luovuttamat ja kirjoittamat muistelmat, pakinat ja runot julkaistaan kirjassa sellaisenaan heidän omilla nimillään.

Sukututkimustyössäni minua ovat auttaneet ja monin vihjein opastaneet monet henkilöt ja virastot. Esitän parhaimmat kiitokseni Oulun maakunta-arkiston henkilökunnalle siitä ystävällisyydestä ja avuliaisuudesta, jota olen vuosien mittaan osakseni saanut. Arkisto on tuntunut aika ajoin jopa toiselta kodilta, niin paljon siellä on aikaa kulunut asiakirjojen ja mikrofilmien parissa. Kiitokseni myös kaikille arkistoissa ja sukukokouksissa tapaamilleni "tutkijakollegoille". Heiltä olen saanut vinkkejä ja opastusta sukututkimuksen ohdakkeisella polulla. Edelleen kiitän sukulaisiani ja muita henkilöitä, joiden kotiarkistoista olen saanut tietoja ja joita haastattelemalla olen voinut kartuttaa aineistojani.

Suuressa kiitollisuudenvelassa olen tutkimusalueen eri seurakuntien kirkkoherranvirastoille, jotka antoivat minulle mahdollisuuden suorittaa tutkimusta virastoissa paikan päällä, ja joilta sain runsaasti myös valmista sukuselvitysaineistoa. Erityisesti kiitän Puolangan seurakuntaa ja sen virkailijoita Anna-Maija Korkattia ja Irja Moilasta. Heidän myötämielinen suhtautumisensa ja palvelualttiutensa loivat vapautuneen ilmapiirin aina, kun utelin heiltä vinkkejä Puolangan Moilasten jäljittämiseksi. Aina riitti aikaa yhteisiin juttutuokioihin. Huomattavan osan perhetauluista olen voinut koostaa suoraan Puolangan kirkkoherranvirastosta saamieni tietojen pohjalta.

Sukuseura Moilaset ry.:ltä saamastani henkisestä ja taloudellisesta tuesta esitän myös kiitokseni. Ilman sukuseuran yhteistä ponnistusta kirjan synnyttäminen tässä laajuudessa ja ulkoasussa ei olisi ollut mahdollista.

Lämmin kiitos vaimolleni Helenalle, jonka kannustava myötäeläminen ja lempeän ymmärtävä suhtautuminen harrastukseeni edesauttoi suuresti tämän kirjan syntyä.

Kirjatilaukset Moilas-Shopista.

Sivu päivitetty 27.12.2001