Muhosten varhaisvaiheitten selvitys on aloitettu Itä-Savon osalta. Perimätiedon mukaan Muhoset olisivat Olavinlinnan rakennustöihin tulleen muurarimestarin jälkeläisiä. Tätä tietoa ei lähdetutkimus ole voinut vahvistaa eikä kumota. Keskiajan lähteet eivät mainitse nimeä lainkaan, eivät myöskään niiden "viidentoista hyvän ulkomaalaisen muurarimestarin" nimiä, jotka Erik Akselinpoika Tott kertoo kirjeessään tuottaneensa linnan rakentamista varten. Vaikka joku näistä olisi ollut Muhosten suvun kantaisä, ei hän varmastikaan tuolloin käyttänyt Muhosen nimeä, joten tarinan todenperäisyyttä saattaa olla mahdotonta selvittää.
Uuden ajan verotusasiakirjoissa, jotka alkavat vuoden 1541 maakirjasta, ovat Muhoset jo veroa maksavia maanomistajia. Heidän varhaisasutuksensa keskittyi Kerimäen tienooseen, aiempaan Säämingin suurpitäjään. Useimmista 1500-luvun lähteistä Muhosten savuja löytyy kolme kappaletta. Vuonna 1626, siis 30-vuotisen sodan aikaan, luettiin valtakunnan kaikissa kirkoissa kuulutus, jonka mukaan talonpojalta, joka varusti ratsumiehen hevosineen kruunun palvelukseen, ei peritty lainkaan maaveroa. Tämä lienee innostanut myös Olli Ollinpoika Muhosen Säämingin Varparannan kymmeneksestä ryhtymään ratsutilalliseksi. Tila säilyikin rusthollina aina siihen saakka, kun 1743 pikkuvihan rauhan Kerimäkeä halkonut raja lopetti sotaväen otot Muhosten asuma-alueelta. Rajan kulusta syntyi erimielisyyttä Ruotsin ja Venäjän välillä, ja niinpä valtioitten väliin jäi kaistale riidanalaista maata. Tällä maakaistaleella sijaitsivat useimmat Muhosten asumat aina vuoteen 1809, jolloin Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta ja raja siirtyi takaisin idemmäksi. Tällä ei-kenenkään maalla ei käyty käräjiä eikä maksettu veroja, joka vaikeuttaa asutuksen selvitystä, koska esim. tuomiokirjoja ei ole käytettävissä. Tosin useissa verotusasiakirjoissa on Muhosia tai heidän talojaan mainittu lisämerkinnällä "disputerlig" (riidanalainen). Kirkonkirjojen ylläpitoa ei uusi raja haitannut; luterilainen väestö kävi entisissä kirkoissaan rajoista piittaamatta.
Itäsavolaisen nimikeskittymän lisäksi on Muhosen nimeä esiintynyt melko varhaisessa vaiheessa myös keski-Suomessa ja Karjalassa. Näitten Muhosten vaiheita tai yhteyksiä Säämingin/Kerimäen Muhosiin ei ole toistaiseksi tutkittu.