Nimeni on Pekka Muhonen ja olen syntynyt Pihtiputaan Variskylän Kotka 15:ssa, jonne vaarini isä Vilhelm Antinpoika Muhonen muutti vaimonsa Justiinan ja poikansa Iivarin kanssa vuonna 1897 Viitasaaren Niinilahden kylän Aroniemestä. Paikalla oli jo muinaisella hämäläiskaudella Padasjokelaisten omistamia eräsijoja. Aroniemen ensimmäinen Muhoinen-niminen isäntä on ollut Kivijärven Kinnulan Muholassa tai Saarenkylällä 1759 syntynyt Yrjö Matinpoika Muhoinen. Talossa asui "Caupisia" Yrjön sinne vävyksi tullessaan. Aroniemen talosta Muhoset hävisivät 1800- ja 1900- lukujen vaihteessa, mutta sukua asuu runsaasti muualla Niinilahden kylässä. Muhosten sukua on asunut lähes viidensadan vuoden ajan nykyisessä Keski-Suomessa lähinnä Vanhan Viitasaaren ja Vanhan Saarijärven alueilla.
Vanhoissa asiakirjoissa nimi on usein kirjoitettu i:llä "Muhoiseksi". Historiantutkija Kauko Pirisen mukaan Muhoset kuuluvat vanhaan karjalaisperäisten savolaissukujen kerrostumaan. Muita samaan joukkoon kuuluvia sukuja ovat mm. Akkanen, Karvinen, Kekäläinen, Kosonen, Kuikka, Kuokkanen, Kupiainen, Muukkonen, Pelkonen, Sopanen, Takkinen, Turtiainen ja Vihavainen. Em. suvut ovat asuneet alueella joka nykyään on Kerimäen kuntaa (Asko Mielonen: Vanhan Kerimäen historia, osa I). Kumma kyllä, ettei noita sukunimiä Muhosten lisäksi esiinny Vanhan Viitasaaren ja Vanhan Saarijärven asujaimistossa.
Muhoset tulivat Keski-Suomeen muiden savolaisten kanssa Savon ydinalueelta 1500-luvulla. Suvussa on perimätietona kulkenut tarina, että he olisivat tulleet Rantasalmelta. Alueella olleita seurakuntia on ollut Sääminki 1477 alkaen, Rantasalmi 1578 ja Kerimäki 1640. Silloin kun muuttajat ovat lähteneet noin 1550 tienoilla, he ovat ymmärtäneet itsensä rantasalmelaisiksi. Lienee niin, että 1500-luvun ihmiset ovat pitäneet kotiseutunaan sitä pitäjää, jonka kirkossa kävivät. Olisiko Rantasalmella sitten ollut tuolloin jokin Säämingin alainen kappeli, vai olisivatko he jollakin muulla kuin kirkollisella perustella pitäneet itseään rantasalmelaisina? Asia askarrutti minua kovin. Ainakaan nyky-Rantasalmella ei heitä juurikaan ole. Kerimäellä sen sijaan Muhosia on sitten joukoittain. Olisi luullut heidän lähteneen nykyisten Makkolan tai Muholan kylien tienoilta. Keskustelin seuramme puheenjohtajan Timo Muhosen kanssa pulmasta. Ilmeni, että vielä 1950-luvulla Rantasalmi oli ulottunut Haukiveden itäpuolelle, lähelle nykyistä Muholan kylää, josta menee vanha maantie luoteeseen Juvolaan, ja josta tiet menevät edelleen luoteeseen Vaikontaipalelle ja Herralanaharjulle sekä lounaaseen Haukiniemen suuntaan Tevan lahdelle ja koilliseen Immonrantaan. Muholasta luoteeseen Juvolaan on vain kymmenisen kilometriä. Timo arveli, että Juvolan seutu olisi hyvinkin voinut olla Muhosten asuttamaa 1500-luvun Rantasalmea. K.J. Jalkasen mukaan Muhoset ovat tulleet "Rantasalmen Muhosesta" (Rautalammin vanhan hallintopitäjän historia, v. 1900). Esko Muhonen, eläkkeellä oleva vuorineuvos kertoi, että Nyky-rantasalmella on Kolkontaipale -niminen paikka, jossa hänen esi-isiään on asunut ja arveli Keski-Suomen Muhosten voineen lähteä myös sieltä. Kolkontaipale on Rantasalmen kirkonkylän länsipuolella. Sinnekin Muhoset ovat tiettävästi tulleet Haukiveden itäpuolelta. Muuttoaika voitaneen selvittää. Jos se on paljon vuoden 1550 jälkeen, eivät Keski-Suomen Muhoset voine olla Kolkontaipaleelta kotoisin. Mikähän on ollut se ranta, josta ovat lähteneet soutelemaan silloista Pohjois-Hämettä kohti, ja mikä on ollut matkareitti, kun on päädytty lopulta Kinnulan Saarenkylään tai Viitasaaren Keihärinkoskelle. Asia voi hyvinkin selvitä, kunhan palapelin osia vielä kootaan. Joka tapauksessa lähdetty on noin 1550 Haukiveden rannoilta. Ensimmäinen talo on ollut jo pystyssä ja esivallan luetteloissa1552 Kivijärven Saukonsalossa, jota myös Saareksi sanotaan.
Ensimmäisen uuden asuinpitäjän nimi oli Rautalampi, jonka alueeseen Viitasaari, Saarijärvi ja Kinnula tuohon aikaan kuuluivat. Tuon laajan hallintopitäjän silloinen kuninkaamme Kustaa Vaasa perusti 1500-luvun puolessa välissä sijoittaakseen alueelle savolaisia uudisasukkaita. Pitäjän papilla oli maita ja hän asusteli Rautalammin Talliniemessä, josta syystä pitäjän nimeksi vakiintui Rautalampi, joka alkuaan oli vähäinen itäkulma tuota kuninkaan perustamaa laajaa hallintopitäjää. Sen alue ulottui etelästä Jyväsjärveltä ja kaakosta Toivakasta pohjoiseen Pihtiputaan Muurasjärvelle ja lännestä Karstulan Vahangasta itään Iiisveden rantaan. Koillisessa pitäjä rajoittui vanhaan karjalaisten ja hämäläisten väliseen heimorajaan, josta Pähkinäsaaren rauhassa 1323 oli tullut myös valtakunnan raja Venäjän valtapiiriä vastaan. Rautalammista erotettiin myöhemmin Laukaan, Saarijärven ja Viitasaaren pitäjät, jotka edelleen jakautuivat alueellisesti tuottaen lopulta Jyväskylän, Suolahden ja Äänekosken kaupungitkin. 1900-luvun lopulla myös Saarijärvi ja Viitasaari julistautuivat kaupungeiksi silloisen muotiaallon mukana.
Muhosia asettui alun perin nykyisten Kinnulan, Viitasaaren ja Karstulan pitäjien alueille 1500- luvun kuluessa. Ensimmäinen Muhoinen - Pauli tai Paavo - ilmaantui Kivijärven Kinnulan Saukonsaloon eli Saarenkylälle 1552. Taloa lienee ensin sanottu Kankaaksi ja sittemmin Jokelaksi. Se on vieläkin Muhosten asuttama (Emil Muhonen). Vuotta myöhemmin on vuoden 1553 eräluetteloon merkitty Viitasaaren Keihärissä asuvaksi myös Pauli Muhoinen. Olisiko Saukonsalon Pauli saanut haltuunsa myös Keihäristä eräalueen vai olisiko ollut toinen Pauli Muhonen? Tämäkin asia voisi olla vielä selvitettävissä? Muhosia ilmaantuu sitten 1600-luvulla Saarijärven Karstulaankin (Kalmarin Muhola 1610, Vahangan Muhola 1676, Karstulan Muhola 1740). Olettamukseni on, että Muhoset asettuivat ensin Kivijärven Saukonsaloon (Saarelle) ja levittäytyivät sieltä Kivijärven länsirannalle, jonne syntyi Muholan kylä. Keihärinkosken asutus on voinut syntyä itsenäisen savostamuuton kautta tai Saarelta käsin. Karstulan seudun asutukset voivat olla joko Keihäristä tai Saarelta lähtöisin. Kartalta katsoen nämä kaikki ovat suhteellisen lähellä toisiaan.
Eräänä sivujuonteena Pohjois-Hämeen asuttamisessa oli Nuijasota, jonka alkuvaiheissa Muhosten asuttamalla Saarenkylällä oli tärkeä osuus. Niin sanotun "Rautalammin kapinan" tapahtumat 1592 ja 1593 sijoittuvat Vastingin, Kivijärven ja Saarenkylän tienoille. Venäläisten kanssa oli käyty pitkään sotaa ja tehty sitten välirauha, jonka jälkeen Ruotsin armeija oli vedetty Venäjältä talvikaudeksi Suomeen talonpoikien elätettäväksi. Tällaista majoitusta sanottiin linnaleiriksi. Pohjois-Hämeessä se koettiin ylivoimaisena riesana. Niinpä linnaleirin ärsyttämät talonpojat lopulta rusikoivat hengiltä useita kymmeniä ryyttäreitä ja huoveja. Muhoset lienevät olleet hukuttamassa niitä viittä ratsumiestä, jotka oli sijoitettu linnaleiriin Saarelle. Huoveja ei pistetty vaan hukutettiin, koska Mooses oli kieltänyt viatonta verta vuodattamasta. Tämä oli Nuijasodan alkutapahtumia.
Savossa ollessaan Muhoset rakensivat Olavinlinnaa, ja Pohjois-Hämeessä he aloittavat nuijasodan. Kivijärvi ja Saarenkylä joutuivat Klaus Flemingin lähettämän rankaisuretkikunnan raivon kohteeksi. Muhosiakin hakattiin, naisia raiskattiin ja rakennuksia poltettiin. Seudun uudisasukkaat osallistuivat myös Päijänteen jäitä kulkien retkeen, joka päättyi Iivari Tawastin petoksen kautta verilöylyyn Padasjoen Nyystölässä. Kaksisataa miestä lähti uudisasutuksiltaan liittyen lukuisampiin hämälaisiin kapinallisiin - ketään ei retkeltä tullut takaisin paitsi Laukaan pappi Jaakko Markuksenpoika, joka on kirjoittanut tapauksen muistiin. "Joka papin tappaa ei pääse taivaaseen" uskottiin tuohon aikaan. Jaakkoa ei kukaan uskaltanut tappaa, vaan henki ja kirjoitustaito säilyivät.
Miksi savolaiset lähtivät muuttoretkelle keski- ja uuden ajan vaihteessa? Muuton syyt olivat samoja kuin nykyäänkin. Oli kysymys leivästä ja elinkeinosta. Tuohon aikaan Länsi- ja Lounaissuomessa harjoitettiin jo peltoviljelyä, joskin kaskeaminen sielläkin oli yleistä. Karjalassa ja Savossa kaskeaminen oli yleisempää kuin peltoviljely. Huuhtakasket vaativat laajoja metsiä.
[Viljelyn vankkana oheiselinkeinona oli erätalous, jota harjoitettiin koko maassa. Koska satakuntalaiset olivat jo vallanneet Näsijärven ja sen ylävedet, estäen hämäläisten pääsyä oman luonnollisen vesistönsä latvoille, täytyi heidän tulla Päijänteen vesistön puolelle. Kesäisin hämäläiset lähtivät Päijänteen vesistöön aina ylälatvoille asti eräretkilleen, joilla he enimmäkseen kalastelivat, kuivattelivat haukia, tekivät heinää ja pieniä kaskia. Keskiajan kuluessa Päijänteen vesistöalue aina Pyhäjärvelle ja Haapajärvelle saakka oli esivallan toimesta visusti jaettu nimetyille hämäläistaloille. Aluetta pidetiin Hämeenä. Kun kävin koulua 1950-luvun lopulla ja keräsin kasveja Pihtiputaalla ja Laukaassa, piti nimilappuihin kirjoittaa aina "Pohjois-Häme" (Hiitonen-Poijärvi: Koulu- ja retkeilykasvio).]
Savon ydinalueella kaskimetsät alkoivat käydä vähiin. Sinne syntyi painetta, joka osin ilmeni lisääntyneenä erätalouden tarpeena ja osin muuttoina takamaille. Savon luonnolliset takamaat Saimaan vesistön latvavesien lomassa kuuluivat Venäjän valtapiirissä oleville karjalaisille, joten tie sinne oli tukossa.
(Savolaisten kuin osin karjalaistenkin luonnollinen vesistö oli alun perin Saimaan vesistö. Pakanuuden ajalla savolaiset ja karjalaiset oikeastaan olivat vain karjalaisia, jotka hyödynsivät Saimaan vesistön lisäksi laajoja alueita aina Pohjanlahdelta Vienan merelle, Ääniselle ja Laatokalle. Kotipitäjäni Pihtiputaan Alvajärvessä on mm. Karjalanniemi -niminen paikka ja talo, josta muuten setäni Johannes Muhosen emäntä Hilja Tiainen on kotoisin. Nimenä Karjalanniemi viittaa siihen, että hämäläiset ovat aikoinaan pitäneet Alvajärven tuota kolkkaa karjalaisille kuuluvana. Etelämpänä karjalaisten alueen on sanottu ulottuneen Päijänteen itärannalle ja Jämsän kohdalla sen ylikin. Kristinuskon tulo alkoi jakaa vanhaa alkukarjalaisheimoa kulttuurisesti. Ruotsin vallan lujittuessa lännempänä heitä kastettiin roomalaiskatolisiksi, ja idästä tuli kreikkalaiskatolinen usko. Pähkinäsaaren rauhan raja 1323 venäläisen ja ruotsalaisen valtapiirin rajana vahvisti osaltaan edelleen heimollista eriytymistä.)
Rautalammin vanhan hallintopitäjän historiassa vuodelta 1900 K.J. Jalkanen kertoo mm. seuraavaa: "Savolaiset kuuluivat Karjalaisheimoon ja olivat jo vanhastaan riitaisissa väleissä Hämäläisten naapuriensa kanssa. Siitä syystä olivat he kokeneet erämaillakin pysytellä näistä erillään. Ja sitten siellä oli syntynyt jonkinlainen sovinnainen raja heidän nautinta-alueittensa välille. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 oli sitten Savonkin maa joutunut Ruotsin valtikan alaiseksi, tullen siten kuulumaan samalle isännälle, jolle Hämekin kuului. Mutta tämä ei parantanut naapurisopua. Sillä melkein koko Karjalaisten erämaa muun Karjalaisheimon kanssa joutui samassa rauhassa Venäjän isäntävallan alle, ja Savolaisilla jotka olivat erämaasta tottuneet saamaan parhaan elatuksensa, ei ollut muuta neuvoa kuin tuppautua Hämäläisten naapuriensa osaveljiksi.".
Tuo Jalkasen toteamus on järkeenkäypä. Kysymyksessä ei siis ollut mikään kuninkaan määräämä pakkomuutto tai väestönsiirto, jonka Kustaa Vaasa olisi toimeenpannut 1500-luvulla, vaan vapaaehtoinen muutto, johon valmius oli syntynyt vuosikymmenten ehkä vuosisatojenkin kuluessa. Muuttoa oli tapahtunut jo aikaisemminkin jossain määrin. Savolaiset tunsivat hyvin Pohjois-Hämeen olosuhteet ja olivat siellä aina silloin tällöin käyneet koettelemassa ikään kuin kepillä jäätä. Pähkinäsaaren rauhan raja pikkuhiljaa muodostui vaikeaksi ylittää savolaisten ja karjalaisten kulttuurien erkaantuessa toisistaan eri vallanpitäjien vetäminä. Kreikanuskoiset karjalaiset alkoivat nimittää toisenuskoisia savolaisia ruotseiksi ja savolaiset lienevät lopulta nimittäneet karjalaisiakin novgorodilaisiksi, venäläisiksi tai ryssiksi. Kun siis tie oli tukossa Saimaan pohjoispuolen vesistössä, savolaisten eränkäynti- ja asutuspaine alkoi purkautua Päijänteen vesistön puolelle, mikä aiheutti heimojen välisen eturistiriidan hämäläisten kanssa. Savolaisten eduksi tilanteen lopullisesti käänsi ulkopoliittinen tilanne. Kustaa Vaasan strateginen veto Venäjää vastaan oli asuttaa kiinteällä tavalla silloinen Pohjois-Hämeen muodostama rajaseutu. Muuttoa vauhdittamaan kuningas asetti Kustaa Fincken.
(Fincke. alk. Rankonen on suomalainen aatelissuku. Nimi ei ehkä herättänyt kunnioitusta tai kuulostanut hienolta, koskapa Kustaan isä Godrik otti nimekseen äidinpuoleltaan tulevan Fincke nimen. Se on lähellä ruotsin finken-sanaa, joka on suomeksi peipponen. Vuonna 1547 Kustaa Fincke asetettiin Savonlinnan käskynhaltijaksi, jonka jälkeen hän alkoi toimia voimallisesti ensin Kainuun ja sitten Pohjois-Hämeen asuttamiseksi. Nuo toimet Hämeessä olivat mm. alueen entisten eräomistusten peruuttamisia ja hämäläisten taivuttelua muuttamaan pysyvästi takamailleen.)
Siltä osin kuin hämäläiset eivät halunneet asettua pysyvästi alueelle, antoi Fincke luvan savolaisille ottaa nuo eräalueet haltuunsa. Pohjois-Hämeeseen jäi kyllä joitakin hämäläisiä asumaan, mutta savolaiset muodostivat siellä lopulta selvän enemmistön. Asian voi todeta vielä tänäänkin seutukunnan murteista. Uudistilallinen sai 20 vuoden verovapauden ja vapaan kaskeamisoikeuden noilla mailla.
Minkä nimisiä ihmisiä ja sukuja sitten Savosta muutti? Vanhan Viitasaaren historia-kirja mainitsee pitäjän alueella 1562 asuneen mm. seuraavan nimisiä uudistilallisia: Jaakko Hoska, Olavi Tarvainen, Jonas Häkkinen, Olavi Mustonen, Antti Heinonen, Olli Hakkarainen, Pauli Muhonen, Tönne Sivonen, Lassi Kauppinen, Pauli Palainen, Pauli Lökkö, Lassi Niskanen, Pekka Varis, Pauli Jääskeläinen, Tapani Turpeinen, Pauli Kemppainen, Pekka Kekkonen, Pekka Partanen, Pekka Hämäläinen, Pauli Hassinen, Jussi Ikonen, Olavi Narinen, Antti Kokkinen, Nuutti Kaartinen, Lassi Siekkinen, Lassi Killinkainen, Pekka Mattinen, Pauli Kukkonen.
Vuonna 1834 piirilääkäri Wolmar Schildt-Kilpinen luetteloi "Wiitasaaren emäpitäjässä" asuviksi 131 sukua, joista yleisimmät olivat Haarainen, Huuskonen, Hämäläinen, Hänninen, Kainulainen, Kauppinen, Kemppinen (Kemppainen), Kinnunen, Kokkinen, Koljonen, Närhi, Paananen, Pasanen, Pietiläinen, Puranen, Raatikainen, Ruuskanen, Tarvainen, Tenhunen, Toikkanen, Turpeinen ja Waris. Koko Rautalammin hallintopitäjään lienee muuttanut Savosta kaikenkaikkiaan noin 200-300 perhettä. Kuljettu on yleensä veneellä. Ehkäpä Kerkonjoen tienoo ja Neiturin kannas ovat olleet maitse ylitettäviä taipaleita. Mukana on ollut ainakin kirveitä, kaskirukiin siementä ja onkivehkeitä. Hevoset, lehmät ja lampaat on jotenkin keinoteltu mukana.
Muuten nuo samat luetellut suvut tavataan Keski-Skandinavian metsäsuomalaisten joukosta. Muhoisia siellä on tänäkin päivänä. Muhoiset olivat Karlstadin pohjoispuolella erittäin ansioituneita sekä hyvässä että pahassa. Hakusanalla "Muhoinen" löytyy sivutolkulla käräjäpöytäkirjoja Ruotsista. Rettelöihin he joutuivat, kun heitä yritettiin alistaa väkisin alueelle syntyvän rautateollisuuden hiilentoimittajiksi. Samoja metsäsuomalaisia värvättiin myös vuonna 1638 perustettuun Uuden Ruotsin siirtokuntaan. Eräs heistä on Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajanakin vuonna 1775.
Keski-Suomen Muhosten tarkka lähtöalue ja asuinpaikkojen yhteydet toisiinsa ovat yhä pimennossa. Missä tarkasti ottaen "Rantasalmen Muhonen" on sijainnut? Löytyykö Keski-Suomen Muhosille mitään yhteistä linkkiä nykyisten Savon Makkolan ja Muholan Muhosten kanssa? Mitä reittejä on muutettu ja miten Muhoset levisivät Saarenkylältä Muholaan? Mikä yhteys Keihärin Muhosilla on Saaren Muhosiin? Tulivatko Karstulan seudun Muhoset Saarelta, Muholasta, Keihäristä vai mistä? Asutushistoriaa ja asuttajia tunnetaan isäntäluetteloista, verotusasiakirjoista, käräjäpöytäkirjoista, valituskirjelmistä yms. lähteistä. Kirkonkirjoja aletaan pitää vasta 1600-luvulla. Asutus-, vero- ja muiden lähteiden sekä myöhemmin alkavien kirkonkirjalähteiden väliin jää selvittämätön aukko. Systemaattista sukututkimusta tarvittaisiin Keski-Suomen Muhosista muutenkin. Siinä yhteydessä voi moni muukin asia valjeta. Keski-Suomen Muhosia ei liene paljoakaan sukututkimuksin selvitetty. Jyväskylän kaupungin Kangaslammen kaupunginosassa asuva Jussi Muhonen (Aroniemestä erotetun Kallioniemen sukuharaa) on tehnyt omasta haarastaan hyvän sukupuun, joka ajassa taakse mentäessä päätyy samaan esi-isään kuin minullakin on eli tuo Saarelta tai Muholasta Niinilahden Aroniemeen tullut Yrjö Matinpoika Muhoinen. Kokenut, nykyisin Riihimäellä asuva sukutukija Jaakko Hirvonen on tehnyt mm. tutkimuksen nimeltä "Viitasaaren Monthan-Storckovius-Moisio sukukirja". Tässä hän listaa 8000 viitasaarelaista, joista iso osa on Muhosia. Kirja päätyy omassa haarassani vaariini Iivari Vilhelminpoika Muhoseen, ja hänestä eteenpäin osasinkin arvailla, miten se mennyt, kun itse olen maailmaan ilmaantunut. Hirvosen työtä on osin jatkanut laukaalainen Tommy Koukka. Kunto Muhonen, Vahanka 4:sta, Karstulassa on tehnyt tutkimusta saaden kasaan jo 300-nimeä käsittävän sukupuun. Muita tutkijoita ei ole tiedossani. Aktiivisia tutkijoita tarvitaan lisää. Voisimme pitää yhteyttä keskenämme, vaihtaa tietojamme ja siten edistää niin Muhosten kuin muidenkin sukujen, kotiseutujemme ja koko Suomen historian tutkimusta.
Muhosten sukuseuran kotisivulle pääsee menemällä sivulle genealogia.fi ja siellä näppäämällä M-kirjainta, tulee esiin myös Muhosten sukuseuran sivusto. Sen palvelevuutta voidaan kehittää. Vuorovaikutteinen osio, linkit jäsenten kotisivuille, mahdollisuus tallentaa sivuille sukupuita, kertomuksia ja muuta tarinaa tullaan tekemään mahdolliseksi syksyn 2003 aikana. Otan mielelläni vastaan palautetta ja kehittämisvihjeitä.
Kunnioittavasti
Pekka Muhonen
Tellervonkatu 19 A 1
40200 Jyväskylä
Mobiili: 050-5180103