MURAJISTA YLEENSÄ – Hannu Heinonen

MURAJA NIMESTÄ

Kun Tyrväällä muutettiin 1800 luvulla, uuteen Vammalan vastavalmistuneeseen Kirkkoon, löydettiin Pyhän Olavin kirkon ullakkokomerosta hiirten nakertama kirjanen, joka osoittautui harvinaiseksi tilikirjaksi 1400-luvun lopulta – 1500-luvun alku neljännekselle. Historian tutkija Ojansuu tutki myös kirjasen ja Murajista siinä oli seuraavaa:

Ojansuu: Satakunta III kotiseutututkimuksia.
Muuraaja: henric muraya 1478, 1479, 1480, 1481, 1485, 1487, 1488. Ions muraia 1524 (Roismala),
Marti mvraia (Martti Muraja) 1475,1478, 1487, 1481,1516?. Nicolaus murator, muratorj thome
1515. (viimeksi mainitut Marttilan kylässä).
Edellä mainitut henkilöt mainitaan Kallialan seurakunnan kirkontileissä vuosina 1478 – 1516. Todettakoon, että henric muraya oli Heikki Muraja, Marti mvraia Martti Muraja ja Muraja tässä yhteydessä sukunimenä, kuten Ions muraia. Sen sijaan Nicolaus murator ja muratorj thome, olisivat muuraajan ammatti nimikkeillä. Sama kirjoitustapa esiintyy Turun Tuomiokirkon Mustassa kirjassa tuolta ajalta. Martti mainitaan myöhemmin Muraja nimisen tilan isäntänä. Tilan nimi muuttuu Junttilaksi ja ainoastaan erään pellon nimenä se säilyy satoja vuosia. Uuno Virtanen muuttaa sukunimensä Murajaksi. Hän myös suojaa sukunimen käytön v. 1938. Viimeisen 20 vuoden aikana on tullut paljon uutta tietoa muraja nimestä ja Muraja-nimisiä paikkoja on muuallakin kuin Tyrväällä. Esimerkiksi: Kiikoisissa, Kullaalla ja Virossa. Kuriositeettina voisi mainita, että eräs kroatialainen Muraja suojasi kaupallisen internetosoitteen muraja.com itselleen. Pertti Saarinen on pitkään selvittänyt Muraja nimen taustoja ja nimitutkijatkin ovat lausuntonsa antaneet. Pertti selvitti myös sen, että Heikki Muraja Tyrväältä ei ole voinut muurata ainakaan Turun tuomiokirkon kappelia (moniste: Pertti Saarinen ). Sen sijaan ei ole pois suljettu se, että meidän Roismalan Murajassa asuneet murajalaiset eivät olisi olleet myös muurareita, koska Ojansuukin heidät muuraajiksi laittaa. Uunokin mainitsi, että meidän ”murajalaisemme” olisivat korjanneet vanhoja kivikirkkoja Satakunnassa. Tänä keväänä sukuneuvoston kokouksessa asia tuli jälleen esille ja Pertti Saarinen on taas löytänyt uutta tietoa, mutta siitä ehkä seuraavassa jäsen lehdessä, joten ” pysykäähän kanavalla”.

SUKUHAARA JAKO – Hannu Heinonen

Sukuhaarat jakaantuvat tällä hetkellä kuuteen pääsukuun, että voisimme paremmin hahmottaa
kokonaisuutta, koska on aivan makuasia ketä esi-isää painotetaan.

1. Mouhijärven Murajat, jotka asuttivat Salminkylän Murajan tilaa ja joiden kantaisä on Matti Tuomaanpoika Muraja s. 1730 ( t. 485). Tämän Matin pojanpoika Jeremias s. 1800, avioitui Vappu Skytän s. 1813 (t. 430) kanssa, joten näin saamme heidät yhdistettyä tyrvääläisiin sukuihimme. Vanhempiakin Murajia löytyy, mutta varma yhteys Tyrvään Murajiin puuttuu.

2. Martti Murajan jälkeläisistä seuraamalla pääsemme perhetauluun 5. Juho Junttilaan, jonka pojasta Antista * 1766 tuli Junttilan isäntä ja jälkipolvia seuraamalla päästään Stormi sukuhaaraan, josta alempana. Taulusta 6 Tuomas Juhonpoika Junttilasta * 1775, jälkeläiset haarautuvat Vähä-Komero ja Isokomero/Nordlund sukuhaaroihin. Tuomaan pojasta Kallesta muodostuu Vähä-Komeron sukuhaara ja Antista Iso-Komero/Nordlund haara

3. Iso-Komero/Nordlund haara. Nimi Iso-Komero tulee Antin äidin Maria Matintytär (* 1782) Iso-Komeron mukaan. Tuomaan lapsista jälkipolvet puuttuvat kokonaan vielä viideltä lapselta, esim. Benjamilta * 1819, joka oli räätäli mainitaan olleen suuri perhe.

4. Skyttä sukuun päästään, seuraamalla edellä mainitun Kallen ja Antin äidin Maria Matintytär Iso-Komeron * 1782 sukua tauluun 408, jossa ovat Marian vanhemmat ja perhe. Marian yksi sisar oli Liisa * 1791 (taulu 408), jota voisi pitää sukuhaaran kantaäitinä ja josta polveutuu nykyinen Skyttä haara. Suvun kantaisä Heikki Pietarinpoika mainitaan pakolaisena 1714 Tyrväällä. Pakolaisuus sinänsä ei ollut silloin harvinaista, elettiinhän isovihan aikaa. Tätä sukuhaaraa on ehkä parhaiten tutkittu, ja meille tallentamatonta aineistoa on runsaasti tiedossa.

5. Läykki, Liuha, Knuutila, Nappari, Looru, Iso-Ketola, riippuen siitä mitä esi-isää painotetaan. Edellä mainittu Kalle Tuomaan poika Vähä-Komero avioitui Eeva IsoKetolan kanssa ja nimi Läykki tulee Eevan isän Matti Iso-Ketolan * 1777 mukaan, koska he silloin asuttivat Läykin torppaa. Matin muista lapsista muodostuu Läykin sukuhaara. Jonka kanta isä on Matti Antinpoika IsoKetola * 1777. (taulu 239 ) Mielekästä olisi painottaa Knuutilaa, koska siitä löytyy varminta tietoa, olihan se ratsutila, ja väärän koivun kautta pääsemme, Suomen aatelisiin ja Kustaa kolmannen hoviin, jossa eräs sukulaisemme aateloitiin, hän tosin kuoli poikamiehenä. Siitä haarasta voi ammentaa loputtomasti totta ja tarua, aina 500-luvulla eläneeseen Frankkien kuningas Pipin Pieneen. Kuutilasta taaksepäin päästään Liuhaan, josta sukua voi seurata 1400-luvulle asti.

6. Stormi. Toisessa kappaleessa mainittua Antti Juhonpoika Junttilaa * 1766 ( taulu 193 ) voitaneen pitää sukuhaaran kantaisänä. Antin pojanpoika Tuomas Kristian * 1825 hukkuu Mouhijärven Salmissa 1854 ja hänen puolisonsa Johanna avioitui David YliHouhalan kanssa ja jatkavat Junttilan tilanpitoa. Heidän poikansa David * 1861 jatkaa heidän jälkeensä. TuomasKristianin ja Johannan tytär Johanna * 1853 avioituu Stormin pojan Hermannin kanssa 1874 ja heidän jälkeläisistään saamme Stormi sukuhaaran.