Lauantaiaamu aukesi kirkkaaseen syksyn auringonpaisteeseen kun melkein neljäkymmentä sukututkimuksesta ja muutenkin innokasta henkilöä oli lähdössä Kuusamoon. Jo kolmantena syksynä peräkkäin järjestettiin syysretki. Nyt suunta oli suurimmalle osaa porukasta outo siinä mielessä, että sukujuuria ei tuolla suunnalla ollut monellakaan. Matkailu avartaa, täytyy todeta heti alkuun.

Matkan alkupäässä jo nähtiin kauniita Kemijokivarren kyliä mm. Oikarainen, Tennilä, Viirinkylä. Kuultiin selostusta Metsäntutkimuslaitoksen toiminnasta Kivalon ja Kaihuavaaran alueilla. Sitten jo nähtiin ennen Perä-Posiota ensimmäiset syksyn lumet maalla. Oltiin noustu kahdensadan metrin yläpuolelle merestä. Katariina kertoi äitinsä sukuun liittyvistä henkilöistä Posionjärven rantamailta. Aholan keskusta uinui vielä aamun tuskaa ruskan alla, kun ohi pyyhällettiin. Ehkä palatessa Pentikille.

Teuvo kertoi keräämiensä aineistojen pohjalta Maanselän ja Kitkan alueen esihistoriallisesta ajasta.

Tässä lyhennelmä tarinasta:

”Nuo alueet ovat kuuluneet ennen Kemin Lappiin ja nykyinen Kuusamo sijaitsee juuri tuolla alueella. Jopa 6000 vuotta ennen ajanlaskua on alueella todettu olleen asutusta arkeologisten löytöjen perusteella. Kuusamojärven Samostenperä on yksi tärkeimmistä löytöpaikoista ja toinen Iijärven alue Kuusamon eteläosissa. Mutta monilta muilta paikoilta on tehty merkittäviä löytöjä. Varsinaisia kaivauksia  ei juuri ole tehty.

Kun edettiin ajassa lappalaisasutuksen aikoihin, muodostuivat Maanselän ja Kitkan lappalaiskylät eli siidat. Maanselän lapinkylä, joka sijaitsi Kirkonkylän (nykyisen kaupungin keskustan läheisyydessä), käsitti eteläisen ja itäisen Kuusamon alueet ja Kitkan lapinkylä, joka sijaitsi Keski-Kitkan seudulla, käsitti  pohjoiset ja läntiset Kuusamon alueet ja nykyisen Posion. Talvikodat sijaitsivat ylänkömailla. Kevään tullen lappalaiset siirtyivät virtapaikkojen läheisyyteen, mistä oli mahdollisuus pyytää kutukalaa. Kesän tullen siirryttiin vielä kesäkyliin tekemään heinää ja keräämään marjoja ja sieniä talven varalle. Syksyn koettaessa miehet aloittivat metsästyksen ja peuranajon naisten valmistellessa talvikylää.

Ensimmäiset uudisasukkaat saapuivat alueelle 1600-luvun lopulla. Heistä ensimmäisenä tuli Iijokea myöten Taivalkosken Väätäjästä Matti Matinpoika Hiltunen, joka asettui asumaan Iivaaran pohjoispuolelle nykyisen Hiltusenkylän liepeille. Tämä tapahtui vuonna 1676 tai 77. Seuraavat uudisasukkaat tulivat 1680-luvun alussa Sotkamon ja Paltamon suurpitäjistä. Heistä mainittakoon Pekka Ollinpoika Mustonen, Antti Ollinpoika Pesonen, Pekka Tapaninpoika Mustonen, Jussi Antinpoika Karjalainen, Olli Pohjalainen ja Antti Määttä.

Etelä-Kuusamon vesillä kalastelevat pudasjärveläiset ja iiläiset sekä saamelaiset vastustivat uudisasutuksen tuloa, koska he kaskenpoltollaan pilasivat metsästysmahdollisuudet. Myös heidän perinteistä kalastusoikeuttaan oltiin haittaamassa. Mutta Kemin Lapin toinen kirkkoherra Cajanus ja nimismies Paldanius hankkivat Iin käräjiltä Lapin asutuksesta vuonna 1673 annetun asetuksen perusteella uudistilallisille oikeuden kruunun uudistilaan.

Matti Matinpoika Hiltunen oli siis Maanselän ensimmäinen uudisasukas. Kitkan alueelle tuli hieman myöhemmin asukkaita. joista huomattava osa tuli Iijoen keski– ja alajuoksulta. Lähinnä Kurtit ja Säkkiset ovat peräisin Iijoen alajuoksulta. Määtät, Haatajat ja Lämsät tulivat lähinnä Paltamosta.

Seurauksena oli mm. lappalaisväestön siirtyminen alueilta. Uudisasukkaissa oli paljon poikamiehiä jotka ottivat vaimokseen lappalaistytön. Näin ollen vanhoissa kuusamolaissuvuissa virtaa myös lappalaisverta. Kuusamon asutus vaihtui 30 vuoden aikana, vuosina 1680-1710 täysin saamelaisesta lähes suomalaiseksi.”

Kuusamo- Kemijärvi tien saavutettuamme oli ilma muuttunut hieman sateiseksi. Ohitimme ennen taajamaa mm. Kuusamon Puu Oy:n ison sahalaitoksen joka on iso työllistäjä Koillismaan alueella.

Kuusamon Uistin on tullut monelle kalamiehelle vuosien varrella tutuksi hyvistä uistimista ja pilkeistä. Kitkantietä ajettaessa oltiin keskustan toisella pääväylällä. Kansanopisto sijaitsee keskellä kylää. Meitä oli siellä vastassa kansanopiston rehtori Jouni Alavuotunki. Syntyperäisiä kuusamolaisia. Hän tunnustautui myös historioitsijaksi. Kuuntelimme Jounin esitelmän osin kerraten esihistoriaa  alueellisista näkökohdista katsoen. Esitelmässään hän painottui kuitenkin sotien vaikutukseen Kuusamon historiassa. Kansalaissota, joka ei juurikaan alueella sotimisena näkynyt. Vienan retki kuusamolaisen Ahavan johdolla oli mielenkiintoinen kuultava. Siitä harvoin puhutaan ja kirjoitettua tekstiäkin osuu kohdalle harvemmin. Itärajan sulkeutuminen oli takaisku kaupankäynnille joka oli paljolti suuntautunut mm. Vienan Kemiin Jäämeren rannoille. Kaupankäynti oli suunnattava Perämeren rannikkoa kohti, lähinnä Ouluun.

Talvisota vei kuusamolaisia taisteluihin mukaan. Varsinaisesti hyökkäystä ei Kuusamon kohdalta Suomea vastaan tapahtunut. Mutta jatkosodan aikana Kuusamossa oli vankat saksalaisjoukot n. 30 000 miestä. Kiestigin taistelut olivat kovia ja koituivat monien kuusamolaistenkin kohtaloksi.

Saksalaiset lähdettyään Kuusamosta tuhosivat rakennuskannan kirkonkylästä täysin. Kuusamon keskusta samaan tapaan kuin Rovaniemikin on rakennettu uudelleen.

Saksalaisten lähdettyä tulivat vielä venäläiset Kuusamoon pariksi kuukaudeksi. He rakensivat maakorsuja joissa asuivat. Ne olivatkin monien asukkaiden palatessa evakosta ensimmäisiä asuinsuojia. Alueen jälleenrakennus alkoi. Maanviljelys metsätalouden ohella oli tulonlähde. Aika kului, väestö lisääntyi. Mutta tuli aika että kaikille ei riittänyt toimeentuloa. 1960-70 lukujen vaihteessa muuttoliike vei väkeä Ruotsiin ja etelään. Nyt Kuusamon kaupunki elää myös paljolti matkailun tuomilla tuloilla.

Mm. näitä tapahtumia Alavuotunki kertoili meille ennen maukkaan lihasopan syöntiä.

   Kansanopiston rehtori Jouni Alavuotunki

Retki jatkui rehtori Alavuotungin opastuksella. Hän kertoi aluksi kansanopiston historialliset vaiheet perustamisesta lähtien. Sen jälkeen matka suuntautui Kitkantietä myöten kohti kirkkoa. Kuusamon kuten monen muunkin seurakunnan vaiheet ovat hyvin värikkäitä. Viimeisin sotiin liittyvä episodi on tietenkin saksalaisten kirkon polttaminen ja uuden kirkon rakentaminen. Mutta minne joutui kirkonkellot? Se askarrutti aina vuoteen 1959 saakka, jolloinka saksalaiset sotilaat antoivat vihjeen kellojen sijainnista maahan haudattuna lähelle kirkkoa. Näin saatiin vanhat kellot jälleen palvelukseen.

Emme kuitenkaan voineet tutustua kirkkoon siellä olleen tilaisuuden vuoksi.

     Pyhän Ristin kirkko

Jatkoimme matkaa Ouluntielle, toiselle valtaväylälle. Toranginahoa lähestyttäessä tien kahta puolta sijaitsee liikerakennuksia ja Market-tyyppisiä kauppoja. Hyvin paljon uutta rakennuskantaa. Seuraavaksi poikkesimme PhotoNature-luontokuvanäyttelyyn Kuusamo talolle. Kuusamo on ollut jo kymmenen vuoden ajan luontokuvien näyttelypaikkana. Kyllä kuvat olivat näyttäviä ja varmaan monet niistä ovat otettu juuri paikkakunnalla.

Lähdimme seuraavaksi Kuusamojärven Pyhälahtea kohti. Oppaamme kertoili historiallisia vaiheita Kuusamon kylistä ja elämästä. Ohitimme lentokentän ja pian käännyimme Pyhälahdentielle. Tuo paikka Pyhälahdessa on esihistoriallinen. Kirjoittajan vaari, renki Herman Nikka löysi vuonna 1896

paikalta raha-aarteen. Aarre oli ollut maassa yli 800 vuotta. Tapauksesta on kertomus Sukujotoksessa 1/2003.

Retkeläiset Pyhälahden muinaisjäännöspaikalla.

Palasimme samaa reittiä takaisin keskustaan. Tietä jota on kutsuttu ”Muikkutieksi” sen takia, että suurilta järviltä, Joukamojärvi-Muojärvi, on kuljetettu suuret saaliit sitä myöten kauppoihin.

Poikkesimme sitten kansanopiston pihalle jättääksemme oppaamme sinne.

Paluumatkamme kulki samaa reittiä mitä tulimme. Posiolla pysähdyimme Pentikin tehtaan myymälään kahville ja pikku ostoksille. Posion kahta puolen kirjoittaja kertoi sukunsa vaiheista Kuusamon Enojärveltä 1700 luvun lopulta tähän päivään. Enojärvi on myös nykyisin Venäjän alueella. Pernun Esko kertoili mm. nuoruutensa aikaisista vaiheista Kemijärven luusuassa ja evakkotaipaleen tapahtumista aina työhistoriansa vuosiin saakka.

Vielä poikkesimme katsomaan Auttiköngästä joka on Korouoman kanjonin mahtavin putous. Miljardeja vuosia sitten on maanjäristys muovannut armottoman putouksen muodot kallioperään, jota matkailijat käyvät ihastelemassa. Auttijokea myöten on uitettu myös puuta menneinä aikoina josta muistona vielä uittoränni ja patorakenteet. Pohdiskeltiin myös mistä sana ”Autti” tulee. Se on saamen kieltä ja tarkoittaa ”syvää rotkoa”.

Niinpä kohteemme oli käyty ja ilta-auringon valossa palailimme takaisin Rovaniemelle.

Kiitokset matkalaisille, minne sitten tiemme ensi syksynä käykään.

Kirjoituksessa ja matkaselostuksessa käytetyt lähteet:

Johdatus Kuusamon historiaan / Seppo Ervasti

Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi 1600-luvulla / Pentti Virrankoski

www.kuusamo.fi

Matkan kuvakollaasi nähtävillä   www.genealogia.fi/stutkyh/perapohjola