Sukututkijoitte keväne reissu

Artikkeli on julkaistu myös jäsentiedotteessa 2/2010. Kirjoittaja Eero Kallio

 

0l toukoku kolmas lauvanta ku Salo toril näkys sukututkijoit tavallist enemmä, siin yhreksä jälkke. Jokku jolva kupi kaffet, toise tekivä jotta ostoi tai tapasiva vaa tutui ja vaihtova kuulumissi. Mut kaik taisiva nautti taitamattomast kelist, ku päiv ol nätti ku morsjame nuoremp sisko. 0l siihe muute hyvä syyki miks seuralaissi ol niipal liikkel, oltti lährös kevätretkel ton Turu suuntta.

Siin samas Ekbomi Kaitsu jo karautki toriparkkii pussil, ja kaik rupes hiljakse änkeemä kyytti. Meit olki aika porukka koos, nelkytkaks kaikekaikkia. Joukos ol viis Marttaaki, ku he tuliva meijä föli kans ku heitki kiinnost reissu kohte. Jokane löys kuitenki penki itteles ja aika puhesorina täyt auto. Hännise Vesa matkanjohtajan lask meijä ja kait hänenki mielest oltti suurel sakil liikkel ku ei sitä kerta laskemisel uskonu vaa lask meitti mont kertta päivä aika. Lähretti sit Oopu kohre ja sen verra Halikos pysährytti, ett Seija kiipes kyytti. Mentti sit moottoritiet pitki ku piti nii mones paikas kerkki käymä. Vaik tiätyst Vanh Turuntie olis paremmi sopinu päivän teema. Mut sit olis tarvinnu vissi ol hevose kans reisus, ja ainaki viikko aikka.

Koroisista Lietoon

Ensmätteks mentti Turu Koroissi, vanha piispakirko jäämistöi kattoma. Ku piispankirkko Nousiaisist aikoinas sin siiretti. See ku ol tuhatkakssataluvul tavallise passeli paikka. Vesi ol sillo pal ylemppä ku nyy mut mielikuvituksel vois verepinna nosta nyyki sen aikassi korkeuksi. Kirkost ei ol jäljel tänäpäivän ku vähä kivijalkka. Vesa kertos meil tietojas ja kaik kuuneltti mielenkiinnol. Tuntus oikke historilehtie kahina. Ettei vaa joku pakanaki olis vilahtanu vastarannal. Kappala aja paseratti siin kerol ja ihailtti maisema. Määki oli mont kertta likki ohi menny mut en ollu moisest paikast eres tiänny.

Sit lähretti Lietto ja siel Vanhalinna tanhuvii. Mennes Lintula Harri valot meil paikallishistoria. Sit mentiikki suora syämä. Kyl lihasoppa olki jo maullas, ja hyvä olki jo tankat ku reissu ol vast alus. Kaffet viel jälkiruuaks hörpätti ja sit ruvetti tutustuma paikka. Meit ol niipal, ett porukka jaetti kahti ja molemma saiva oma oppi. Tutustutti Elämänlanka näyttelyn naiste töihi ja tapoihi ennemuino, käytti kattomas vanhoi vehkei mil enne leipä tai ainaki hiki hankitti, nii iräs ku länneski. Kartano alakerran olis menny vaik koko päivä ol siel niipal kaikke katottava. Arkeolokine näyttely vai mikä se ol, mut kyl ol seinä kantoi täys eri aikakausilt, ol löyretyi esineit ja vaik mitä. Ja näkys sukututkijoit kasvikki kiinostava, kuinas muute. No kasvei päästi lopuks ja tiätty maisemaaki ihastelema ku kavutti linnavuorel. Kyl olki hulpja näkymä vähä joka suuntta. Jotta kirjoi ja kortei keritti viel ostama enneku käännetti linjuri nokka päi Kuusisto.

Kuva: Vanha piispakirko jäämistöi Turu Koroisis. Valok. Eero Kallio.

Kuusisto linna ja kartano

Kuusisto kartanos ensta kieretti näyttelyi ja olha siel kaffetki, vaik meijä suur määrä meinas koko henkilökunna peljättä. No hyvi me siin pärjätti ja mentti kuinas sit piispa-linna raunioiki kattoma. Aurinko paist nii komjast, ett siäl ol nuortväkke oikke sitä ottaman. Mee aitan siin kuviteltti kummost silti tontil ol elo enne ollu. Komja puitte ova ollu ku vesiki tiätty pal ylemppä ku nykysi. Kaitsu palvel meitti niipal hyvi, ett kävi auto hakemas raunioitte viere, ja pikkuhilja iähretti kottipäi.

Tuorlas sentä viäl piipahretti ja monet juomine kelpas, eikä jäätelökä hullump satsaus kuuman päivän ollu. Siihe aikka päiväst jo ittekuki kattos mielelläs paika mikä ol vähä kalppes. Kyl viäl muitki ostoksinäkemä tehti vaikkei kana siäl viivyttykkä.

Kuva oik.: Kuusiston kartanos kierretti näyttelyi, aurinko paist komiast ja saatti siel kaffetki. Valok. Aino Laahisto.

Porukka tällänny ittes framil Kuusisto linna juurel. Valok. Eero Kallio.

Pyhä Jaakopi kirkko

Mut viäl ol yks pysährys enne Salo. Mentti Paimjos Pyhä Jaakopi kirkko. Kaistila Teuvo ol meil oppaan hautuumaal, hää kertos kaikkii miälenkiintossi asjoi kirko vaiheist. Taitta joksiki tiättä kaik haurakki, niipal tietto tul. Kirkas ol tilasuus meneilläs ja jourutti jonku aja varttooma. Mut mikäs olis pane paik orottamisel ku hautuuma, siälhä ei keneltä juur kiire oo. Tavi kuluttu jo päästi kirkkoonki, se olki tunnelmaltas oikke lämmyne. Ei ihme, ett o nuorteparie suosion. Kirka suntjo Kuopila Maria kertos oikke miälenkiintosest kirkost ja tyästäs, ja ol valta surku ku lopultas tiätty tarvit lähte.

Aikataulu hiuka viiras takan Salo tulos, mut tunki sitä kukka pahaks pan, oliha niipal kokemuksi taas päivä aika tultu. Ja tavallise tyytyväine sakki purkaantus toril taas kuki omi rientoihi kiiruhtaesse.

Eero Kallio